Pinnoitusohjeet

Pohjustus

Pinnoitustyössä puhtaus on ehdoton edellytys, muuten pinnoite ei tartu. Puutteellinen pohjustus tulee ilmi vesipohjaisilla pinnoitteilla jo ruiskutusvaiheessa, liuotinpohjaisilla usein vasta paistettaessa, tai paiston jälkeen hangattaessa. Pohjustus on kaikilla pinnoitteilla sama. Ensin kappaleesta poistetaan mekaanisesti irtolika, rasva, ruoste, karsta jne. Sitten on vuorossa liuotinpesu. Asetoni ja MEK toimivat parhaiten, mutta tinnerikin käy. Älä käytä lakkabensiiniä tai muita mineraalipohjaisia liuottimia. Liuotinpesu on todellakin tarpeen ennen raepuhallusta, koska puhallus saattaa vain siirtää lian ja rasvan syvemmälle pintaan, ja lisäksi se sotkee puhallusrakeen.

Seuraavaksi on vuorossa raepuhallus, jolla avataan metallin huokoset. Alumiinioksidi (karkeus 120) on paras, mutta hieno hiekkakin käy. Lasikuulat eivät käy, koska pyöreinä ne eivät avaa huokosia, vaan päin vastoin takovat ne umpeen. Sopiva puhalluspaine on 6.5 bar teräksellä ja muilla kovilla metalleilla, 2.5 bar alumiinilla ja muilla pehmeillä metalleilla. Alueet joita ei pinnoiteta, maskataan esim. ilmastointiteipillä puhalluksen ja ruiskutuksen ajaksi. Pelkästään ruiskutuksen ajaksi riittää esim. ”elmukelmu” (tulee kyseeseen silloin kun samaan kappaleeseen käytetään useaa eri pinnoitetta).
Tiettyjä kappaleita, kuten laakeriliuskoja, ei puhalleta, vaan pinta hangataan auki esim. ScotchBritella tai muulla ns. karhunkielellä. WSX -jauheen pohjustukseksi käy esim. hoonaus tai kalvaminen (sylinterit, venttiilin ohjaimet, männäntapin poraukset)

Raepuhalluksen jälkeen pinta on puhdistettava uudestaan liuottimella. Alä koske kappaleeseen paljain käsin, koska sormissa oleva rasva tarttuu kappaleeseen. Käytä kumi- tai puuvillahanskoja. Ruiskutus on suoritettava pian raepuhalluksen jälkeen, koska pinta alkaa nopeasti oksidoitua.

Lämmitys

Ennen ruiskutusta kappale on lämmitettävä uunissa, kuumailmapuhaltimella tms. 30°C- 40°C lämpötilaan. Tämä vaihe on kriittinen vesipohjaisilla pinnoitteilla, mutta tärkeä myös liuotinpohjaisilla. Mikäli kappale on liian kylmä, vesipohjainen pinnoite valuu tai kertyy lammikoiksi (käy helposti esim. ruiskutettaessa palotiloja CBC2:lla). Jos kappale on liian kuuma, pinnoite kuivuu välittömästi, ja esimerkiksi CBC2 ja Cermakrome jäävät ”karheiksi”, eikä paiston jälkeinen loppukiillotus onnistu.

Ruiskutus

Purkki on sekoitettava mekaanisesti esim. ruuvitaltalla, koska painavat jakeet ovat tiiviinä sakkana pohjalla. Kaada maalisiivilän läpi ruiskun säiliöön (erittäin tärkeää vesipohjaisilla pinnoitteilla). Ainetta on ravistettava säännöllisesti työn kuluessa, jotta seos pysyy homogeenisena. Käytä annettuja paineita, ja säädä ruiskun suuttimella tavaran määrä sopivaksi. Vesipohjaisilla pinnoitteilla: jos pinnoite valuu, on kappale liian kylmä, tai tavaraa liikaa. Mitä laadukkaampi ruisku, sitä pienemmällä paineella tulee hyvää jälkeä.

Ruiskuta pinnoite ohuena sumuna, paine 3.5-4 bar vesipohjaisilla pinnoitteilla, 2-2.5 bar liuotinpohjaisilla.  Ruiskuta mieluummin yksi peittävä kerros kuin monta ohutta. Vesipohjaisilla pinta ei saa kuivua vetojen välillä. Huokoiset pinnat (valupakosarjat) kannattaa ruiskuttaa hieman märempänä. Tavoiteltava kerrosvahvuus on 0.025-0.04 mm. Liian paksu kerros voi kuplia, säröillä ja lohkeilla. Muista että kyse on ohutkalvoteknologiasta, ei maalauksesta. Pinnoitteen paksuus on vain 1/3 tyypillisen maalauksen paksuudesta. Tavaraa on riittävästi kun väri näyttää tasaiselta.

Poista kaikki suojaukset ja pyyhi mahdollinen yli suihkunut pinnoite tai valumat veteen tai liuottimeen kostutetulla rievulla, pinnoitteesta riippuen. Pese ruisku asetonilla tai vedellä, pinnoitteesta riippuen.

Ilmakuivaus

Vesipohjaiset pinnoitteet ovat tyypillisesti väriltään vaaleanvihreitä. Anna kappaleen ilmakuivata kunnes vaaleanvihreä väri on kauttaaltaan muuttunut valkeanharmaaksi. Ilmakuivausta voi tehostaa uunittamalla 50-60°C lämpötilassa. Liuotinpohjaiset aineet eivät muuta väriään – ne ovat ilmakuivia kun pinta tuntuu kuivalta koskettaessa. Vesipohjaisia pinnoitteita ei saa koskettaa ennen paistoa, liuotinpohjaiset kestävät varovaisen käsittelyn puuvillahanskoilla.

Kovetus paistamalla

Pinnoitteet kovetetaan paistamalla uunissa, pinnoitteesta riippuen vesipohjaiset 70°C – 260°C yksi tunti, joko kerralla tai asteittain. Aika alkaa siitä kun kappale on saavuttanut paistolämpötilan. Paisto on suoritettava pian ruiskutuksen jälkeen, muuten pinnoite alkaa imeä kosteutta, ja tarttuvuus kärsii. Vesipohjaisista pinnoitteista ei vapaudu haitallisia höyryjä, koska ne eivät sisällä ollenkaan haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Siten ne voidaan paistaa tavallisessa keittiön uunissa. Liuotinpohjaiset pinnoitteet paistetaan yleensä 150°C lämpötilassa, eikä tätä lämpötilaa ole syytä ylittää. Mikäli valmis pinta säröilee tai irtoaa, poista pinnoite raepuhalluksella ja pinnoita uudelleen.

Kovetus paikalleen asennettuna

Ainaostaan pakosarjapinnoitteet Black Satin ja Colorgard voidaan kovettaa asennettuna, pakosarjan kuumuudella. Sitä ennen pakosarjan on tullut ilmakuivata vähintään 8 tuntia, mieluiten yön yli. Älä varastoi pinnoitettuja kappaleita tarpeettoman kauan. Käynnistä moottori ulkosalla, koska pinnoite savuttaa muutaman minuutin ajan. Pinnoite saavuttaa lopullisen kemiallisen lujuuden noin tunnin ajon jälkeen (keskiraskaalla kaasujalalla). Kaikki muut pinnoitteet tulee paistaa.

Viimeistely

Anna kappaleen jäähtyä huoneilmassa. Tietyt pinnoitteet, kuten Cermakrome ja CBC-2, hangataan ensin 000-teräsvillalla, jonka jälkeen kiillotetaan ”peiliksi” esim. porakoneeseen asennettavalla rättilaikalla ja kiillotusvahalla (myös AutoGlym Metal Polish antaa hyvän tuloksen). Lasikuulapuhallus pienellä paineella helpottaa Cermakromen kiillotusta. Kiinteä voiteluaine hangataan tasaiseksi/ohueksi 000-teräsvillalla tai ScotchBritella.